Teoksen lyhyt esittely
Kuolleiden runoilijoiden seura on kaunis tarina poikien sisäoppilaitoksen nuorista, jotka kamppailevat aikuiseksi kasvamisen ja koulun sääntöjen keskellä.
Kustantaja tai tuotantoyhtiö
Touchstone Pictures, Walt Disney Studios Motion Pictures
Lajityyppi
draama
Kirjoittaja
Nancy H. Kleinbaum (kirjailija) Peter Weir (ohjaaja)
Tarinan idea kiteytettynä
Poikien sisäoppilaitoksen opiskelijaryhmä saa uuden englanninkielenopettajan, joka auttaa heitä löytämään innostuksen kirjallisuutta ja runoutta kohtaan. Opettaja myös kannustaa heitä rakentamaan itselleen omannäköisen elämän, kokeilemaan uutta ja kyseenalaistamaan asioita.
Avainkysymys
Miten nuoret pojat selviävät koulun ja vanhempien aiheuttamista paineista? Kumpi on tärkeämpää: sääntöjen noudattaminen vai oman intohimon ja tarkoituksen seuraaminen?
Päähenkilö
Päähenkilöinä ovat Todd ja Neil, mutta myös muut poikaryhmän jäsenistä ovat äänessä.Todd on uusi koulussa ja erittäin ujo, hän ei saa oikein sanottua mitään. Neil on hänen huonekaverinsa ja hänen avullaan Todd pääsee Neilin kaveriporukkaan mukaan. Neil on ulospäinsuuntautunut, iloinen, reipas ja intohimoinen. Hän on kiinnostunut näyttelemisestä, mutta hänen isänsä on suuresti sitä vastaan.
Vastustaja
- Neilin isä ja hänen aiheuttamansa paineet Neilille. - Toddin pelko olla huomion keskipisteenä - Suljettu ja ahdasmielinen kouluympäristö ja opetustapa - Koulun rehtori joka on englanninopettajaa Mr. Keatingia vastaan
Mistä pidit eniten tarinassa?
Arvio elokuvasta:
Kuolleiden runoilijoiden seura on kaunis ja surullinen tarina, joka kuvastaa hienosti nuoruutta ja kirjallisuuden tärkeyttä. Tarina käsittelee hyvin koulupaineita ja akateemista maailmaa, kouluyhteisön rajoittavuutta ja ahdasmielisyyttä, mielenterveysongelmia, ystävyyttä sekä epäreiluutta. Bonusta ovat
hyvät näyttelijät ja kauniit maisemakuvat.
Arvio kirjasta:
Tarina itsessään on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Jos joku miettii kumpaan kannattaisi tarttua, kirjaan vai elokuvaan, suosittelisin ehdottomasti elokuvaa.
Kirja on kirjoitettu vasta elokuvan jälkeen eikä toisinpäin niin kuin yleensä. Luin kirjan vasta elokuvan katsomisen jälkeen, joka varmasti vaikutti myös mielipiteeseeni. Kirja oli kirjoitettu erittäin yksinkertaisesti, joten se ei tuonut hyvään elokuvaan mitään uutta tai mielenkiintoista lisäystä. Tuntui siltä, että kirjoitustyylistä ei oikein saanut mitään irti. Jos en olisi jo valmiiksi tiennyt tarinaa ja nähnyt sitä elokuvan muodossa, olisin ehkä jättänyt kirjan kesken.
Kenelle suosittelisit tarinaa?
Tarina sopii erityisesti nuorille aikuisille ja lukioikäisille. Suosittelen sitä myös runoudesta, kirjallisuudesta ja/tai akateemisesta maailmasta kiinnostuneille.
Haluatko lukea, kuunnella tai katsoa tämän tarinan?
