Miten tarinat syntyvät? Mistä ideat tulevat? - Kirjoittajakoulu

Miten ideat menestystarinoihin syntyvät?

Kirjoittamisessa on jotakin ylimaallista.

Luettuani oikein hyvän kirjan tai artikkelin tai katsottuani mahtavan elokuvan mietin monesti, miten joku onkaan keksinyt ja osannut kirjoittaa tällaisen tarinan. Miten joku on saanut tällaisen idean?

Lukuisat kirjoittajat ovatkin kuvanneet menestystarinansa syntyä eräänlaisena voimana, ilmestymisenä. Idea tuli ja löysi heidät. Täytti yhtäkkiä pään. Ei jättänyt rauhaan. Vaati tulla kirjoitetuksi ja kerrotuksi.

Kirjoittajat tarttuivat nöyrästi toimeen ja kirjoittivat idean muistiin niin hyvin kuin osasivat. Eivät he tiedä mistä se tuli ja miksi.

J.K. Rowling sai idean Harry Potterista viisituntisella junamatkalla Manchesterista Lontoon Kings Crossille. Juna oli myöhässä eikä Rowlingilla, köyhällä yksinhuoltajalla, ollut edes kynää mukana.

Stephen King näki Piinan käsikirjoituksen idean unessa. Hän oli tarinan päähenkilö, kirjailijaparka, jonka kaistapäinen ihailija pelasti talviyönä hankeen juuttuneesta autosta. Herättyään painaisestaan hän alkoi saman tien kirjoittaa.

J.R.R. Tolkien oli tarkastamassa yliopisto-opiskelijoiden koevastauksia, kun sai idean Taru Sormusten Herran Hobbiteista.  Hän tuhersi paperilappuselle tarinan ensimmäisen lauseen. 

Idea tulee usein silloin, kun sitä vähiten odotat.

Itsekin olen kokenut, että idea kolahtaa usein mielen sopukoihin hetkellä, jolloin sitä vähiten odotat. Usein olet tällöin tekemässä jotakin ihan muuta ja tietoinen mielesi on enemmän tai vähemmän levossa.

Moni kirjoittaja kertoo saaneensa ideansa suihkussa. Siellä kun ei voi selata kännykkää, joten luovat ajatukset voivat vapaasti virrata.  

Ideat tuntuvat tulevan miten ja milloin haluavat, mutta myös lähtevän pois oman mielensä mukaan.

Kirjailijaystävykset Neil Gaiman ja Terry Pratchet kertovat  huomanneensa, että ideoilla on tapana ajelehtia ihmisestä toiseen etsien toteuttajaa. Moni kirjoittaja ei edes huomaa ideaa, vaikka se pyöriskelisi ympärillä. 

Jotkut äkkäävät sen, mutta huitovat sen kiireessä pois. Kun idea joskus myöhemmin näyttäytyy kirjana, elokuvana tai hienona artikkelina, moni kirjoittaja napisee, että tuohan oli se minun ideani. (Paitsi että he eivät koskaan kirjoittaneet sitä)

Minulle on käynyt näin lukuisia kertoja. Tosin olen myös hieman otettu: Minähän tiesin, että tuosta tulisi hyvä tarina.

Jos idean toteutus kestää liian kauan, idea saattaa myös lähteä läiskimään tai vaihtaa isäntää.

Kirjassaan Big Magic Elisabeth Gilbert kertoo eriskummallisesta romaani-ideastaan, jonka kirjoittamisen hän aloitti suuren inspiraation vallassa, mutta joutui jättämään työn kesken. Kahden vuoden jälkeen hän yritti palata siihen, mutta hän huomasi, ettei siihen ollut enää paluuta. Idea oli mennyt, tarinaa ei ollut, muistona oli enää turhia sivuja. Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki.

“Tiesin, että idea oli väsynyt odottamaan. Se oli hyvin tavallista. Samoihin aikoihin kuitenkin tapasin ensi kertaa uuden ystäväni, kuuluisan romaanikirjailijan. Pian selvisi, että uusi ystävä oli alkanut juuri kirjoittaa uutta romaania – tismalleen samasta ideasta, joka oli juuri lähtenyt luotani. Koskaan emme olleet aiheesta puhuneet.”

 

Avoin, herkkä ja levollinen mieli on paras ideasampo. 

 

Romaanien tai elokuvien kirjoittajat eivät näytä istuvan muiden luovan alan ihmisten tavoin tyhjän paperiarkin, ruudun tai fläppitaulun ääreen yrittäen kikistää väen vängällä sataa ideaa, joista voisivat valita työstettäväksi muutaman. He eivät tunnu raapustavan idean saamiseksi ajatuskarttoja tai tekevän markkina-analyysejä olemassa olevista romaaneista tai elokuvista.

Sen sijaan he kulkevat maailmalla tuntosarvet korkealla ja mieli avoimena. He kuuntelevat herkällä korvalla, havannoivat tarkasti maailman menoa ja ihmisten outouksia, taltioivat vaikuttavia uutisjuttuja ja artikkeleita ja kirjaavat kaiken kiinnostavan muistiin. He ovat laajasti kiinnostuneita ihmisyydestä, historiasta, tulevaisuudesta, ihmisten ja kansojen kohtaloista ja kanssaihmisten kokemuksista. He katsovat asioita eri näkökulmista, välillä kaukaa yhteiskunnan, yhden kansakunnan tai ihmisryhmän kautta, välillä ruohonjuuritasolta yhden ihmisen, eläimen tai vaikka avaruusolion kannalta.

Hyvät tarinankertojat ovat samaan aikaan läsnäolijoita ja sivustakatsojia. 

Heidät erottaa muista se, että he pystyvät näkemään, kokemaan ja kuvittelemaan enemmän kuin muut ja heillä on halu, palo ja kyky muuttaa näkemänsä, kokemansa ja kuivtelmansa tarinoiksi, joista on muille iloa ja hyötyä.  

Kiinnostaako Sinuakin tarinan kehittely ja kirjoittaminen? Haluatko oppia suunnittelemaan ja kehittelemään tarinaasi niin, että siitä tulee parempi, se pysyy kasassa ja valmistuu varmemmin? Jos kyllä, liity alta Stoori 2.0 postitus-listallemme. Näin saat maksuttomia vinkkejä tarinan tekoon ja kuulet ensimmäisenä pian alkavasta uudesta Stoori 2.0 -valmennuksestamme.

Liity Stoori 2.0 -postituslistalle.