“Uskon fantasiakirjailijoiksi päätyvän usein sellaisten ihmisten, jotka eivät ole eläneet lapsuuttaan samassa maailmassa kuin muut, tai että heille tuo maailma on ainakin näyttäytynyt hyvin eri tavalla.

Siinä missä muut ovat nähneet marraskuisen bussipysäkin täynnä ihmisiä, he ovat nähneet sotajoukon odottamassa ukkoslintua jonka selkään kiivetä valmiina taistelemaan jonkin kuvitteellisen valtakunnan herruudesta. Heille talvi on pakkaspoikia ja lumikuningattaria, kesä taas keijukaisia ja metsänhaltijoita.

Olin itse juuri tuollainen lapsi. Kun muut pojat haaveilivat ratsastavansa autoilla tyttöjä tapaamaan, minä unelmoin lentäväni lentoliskolla pelastamaan viidakonneitoa ihmistiikereiltä.

Narnian tarinat on kuin tehty niille, jotka elivät lapsuutensa muissa maailmoissa. Se ei ole vain eeppinen fantasia joka yrittää kätkeä saippuaoopperamaisuutensa hienojen taistelukohtauksien ja loistavien keskiaikaisten pukujen alle vaan matka takaisin lapsuuteen jolloin kaikki tuntui mahdolliselta.

Narnian tarinat ei ole tehty luoville ihmisille pääsylipuksi pois hetkeksi harmaasta arjesta vaan herättämään näiden mielenkiinto satuihin, myytteihin ja historiaan. Uskon rehellisesti Lewisin toivoneen että mahdollisimman moni Narnian tarinoiden lukemisen päätyttyä haluaa luoda oman Narniansa jossa nymfit kylpevät järvissä, faunit kantavat tavaroita metsämökkeihinsä ja viisas leijona Aslan syntyy aina uudelleen.

Lewis osasi paitsi kirjoittaa mukaansa tempaavasti myös tavalla joka saa sinut uskomaan että kirja on kirjoitettu juuri Sinulle. Narnian olemassaolon todenperäisyydestä voi olla montaa mieltä mutta fantasiakirjallisuuden jättiläiset kuten Lewis, Tolkien ja Tove Jansson ovat osoittaneet että se on mahdollista luoda aina uudelleen. Se jos mikä on kuolemattomuutta.”