Pidätkö itseäsi lahjakkaana kirjoittajana? Oletko oikeasti lahjakas? Voitko tulla lahjakkaaksi?
Todennäköisesti kyllä.
Usein kuulee sanottavan, että jollakin on tietyn alueen lahjakkuus geeneissä. Ajatellaan, että liikunnallisten vanhempien lapsista tulee liikunnallisia ja musikaalisesti lahjakkaiden vanhempien lapsista musikaalisia. Kielellisesti lahjakkaiden vanhempien lapset perivät hyvät kielelliset taidot.
Helppoahan se on, kun on oikeanlaiset geenit -vai onko?
Periytyykö lahjakkuus? Kyllä ja ei
Lahjakkuuden periytyvyydestä on tehty paljon tutkimusta viime vuosikymmeninä. Valtaosa periytyvyystutkimuksista on tehty kaksosilla.
Tutkimuksissa on havaittu, että tietyt kyvyt, kuten älykkyys, kielitaju, luovuus, musikaalisuus ja liikunnallisuus ovat osittain periytyviä.
Tutkimusten mukaan älykkyyden periytyvyys on noin 50–80 %. Liikunnallisten kykyjen periytyvyys on 40–80 % , musikaalisuuden periytyvyys on arviolta 30-70 % ja kielellisen lahjakkuuden periytymisarvio on 40-70 %.
Geenit antavat joillekin varmasti etumatkaa, mutta ne eivät tee kenestäkään vielä mestaria.
Lahjakkaat harjoittelevat muita enemmän
Olet ehkä kuullut joskus vitsikkään sanonnan Lahjattomat harjoittelevat. Hyvä, jos näin on, mutta lahjakkaat ne vasta harjoittelevatkin.
Vaikka perintötekijät vaikuttavat lahjakkuuteemme, ympäristöllä ja harjoittelullamme on vähintään yhtä suuri merkitys. Kumpikaan ei yksin riitä.
Lapsuuden kokemuksilla, koulutuksella, opiskelulla, harrastuksilla ja saadulla kannustuksella on valtava merkitys lahjakkuutemme kehittymisessä.
Esimerkiksi lahjakas lapsi, joka ei saa tukea tai mahdollisuutta harjoitella, ei todennäköisesti saa kehitettyä lahjakkuuttaan täyteen mittaansa. Sen sijaan lapsi, jolla ei ehkä ole erityisiä geneettisiä etuja, mutta joka saa innostavan ja kannustavan ympäristön ja joka harjoittelee pitkäjänteisesti, voi kehittyä alallaan poikkeuksellisen taitavaksi.
Aivotutkimus kertoo, että ihmisaivot ovat muovautuvat. Tämä tarkoittaa, että se, mihin käytämme aikaamme ja miten elämme, opimme ja harjoittelemme muuttaa aivojemme rakennetta ja toimintaa. Lahjakkuus ei siis ole pysyvä ominaisuus, vaan aivojemme ja kehomme toiminta rakentuu ja kehittyy koko ajan.
Anders Ericssonin kuuluisa tutkimus tavoitteellisesta harjoittelusta osoitti, että poikkeuksellisen hyvät taidot syntyvät usein pitkäjänteisen, haastavan ja tietoisesti kehittävän harjoittelun tuloksena eikä pelkästään lahjakkuuden ansiosta. Vaikka geenit voivat antaa meille avustusta, todellinen mestaruus syntyy sinnikkäästä työstä.
Ympäristö vaikuttaa ihmisiin eri tavoin
Mielenkiintoista on, että geenit vaikuttavat myös kokemukseemme ympäristöstä.Ihmiset reagoivat eri tavoin kokemuksiinsa ja kohtaamiinsa ärsykkeisiin. Jotkut meistä ovat geneettisesti muita herkempiä ympäristön vaikutuksille sekä hyvässä että pahassa.
Joku lannistuu ikävistä kokemuksista tai epäonnistumisista, kun taas joku toinen laittaa niiden seurauksena hurjan tsempin päälle ja ylittää itsensä.
Joku saa potkua kannustuksista, kun toinen taas ei hetkahda yhtään mistään.
Jos olet herkkä ympäristölle, lahjakkuutesi saattaa puhjeta kukoistukseensa oikeissa olosuhteissa – ja jäädä piiloon tai kutistua toisenlaisissa. Kukatkin vaativat kukoistaakseen hyvän kasvuympäristön ja oikeat olosuhteet ja moni ihminen tekee samoin.
Vaikka sinulla olisi mahtavat geenit, lahjakkuutta täytyy aktiivisesti käyttää ja kehittää. Kuten vanha kansa sanoi, kukaan ei ole seppä syntyessään. Ei edes se sepän poika tai tyttö, joka on saanut sepältä sepän geenit.
Moni lahjakaskin on epävarma taidoistaan
Mistä tietää olevansa jossakin lahjakas? Siinäpä kysymys. Lahjakkaat ihmiset kysyvät sitä itseltään turhankin usein saamatta vastausta. Erityisesti luovilla aloilla lahjakkuutta on vaikea mitata, mutta helppo epäillä ja kritisoida. Epävarmuus ja itsensä likoon laittaminen kuuluu lajiin.
Epävarmuus ei ole merkki lahjattomuudesta. Se on merkki siitä, että asia on tärkeä ja siinä haluaa onnistua. Suuret urheilijat, muusikot, taitelijat ja kirjailijat kokevat kaikki epäilyjä, mutta he oppivat ennen pitkää toimimaan niiden kanssa. He jatkavat työtä, vaikka eivät ole varmoja onnistumisestaan ja usein juuri siksi he kehittyvät mestareiksi.
Jos olet herkkä ympäristölle, lahjakkuutesi saattaa puhjeta kukoistukseensa oikeissa olosuhteissa – ja jäädä piiloon tai kutistua toisenlaisissa. Kasvitkin vaativat kukoistaakseen hyvän kasvuympäristön ja oikeat olosuhteet ja moni ihminen tekee samoin.
Vaikka olisit saanut synnyinlahjana mahtavat geenit, lahjakkuus ei ole pysyvä ominaisuus. Se on kehittyvä ja haavoittuva kyky, joka vaatii jatkuvaa harjoittelua ja tukea. Ilman aktiivista ja säännöllistä käyttöä ja kehittämistä lahjakkuutesi voi jäädä piiloon tai hiipua.
Luovilla aloilla, tutkimuksessa ja kilpaurheilussa arvioidaan jatkuvasti yksilön suorituksia.
Moni huippuosaaja kokee “huijarisyndroomaa” eli tunnetta, ettei ansaitse menestystä tai ettei ole oikeasti niin hyvä kuin muut luulevat. Yksikin negatiivinen palaute saattaa saada itsetunnon alas.
Epävarmuus ei ole merkki lahjattomuudesta. Se on merkki siitä, että asia on sinulle tärkeä ja haluat onnistua. Lukemattomat kirjailijat, urheilijat, taiteilijat ja muusikot tuntevat epävarmuutta, mutta todelliset mestarit oppivat toimimaan sen kanssa. He jatkavat, vaikka kukaan ei voi antaa takeita heidän onnistumisestaan– ja usein juuri siksi he kehittyvät mestareiksi.
Yritin tavallista, mutta tulikin priimaa
Leo Tolstoi, Sodan ja Rauhan kirjoittaja, epäili jatkuvasti kykyjään ja piti itseään keskinkertaisena.
Virginia Woolf kärsi epävarmuudesta ja kirjoitti päiväkirjoissaan tuntevansa itsensä huijariksi.
Franz Kafka halveksi omaa tuotantoaan ja halusi, että hänen kirjoituksensa poltetaan hänen kuolemansa jälkeen.
Sylvia Plath koki jatkuvasti riittämättömyyttä ja pelkäsi epäonnistumista kirjailijana.
John Steinbeck kirjoitti päiväkirjaansa, että hänen työnsä on huonoa ja ettei hän ole oikea kirjailija.
Jane Austen ei uskonut teostensa kiinnostavan suurta yleisöä ja julkaisi ne anonyymisti.
Tove Jansson koki paineita täyttää odotukset ja kyseenalaisti oman tyylinsä arvoa.
Michael Jordan, yksi kaikkien aikojen parhaista koripalloilijoista, kertoi julkisesti siitä, miten usein hän epäonnistui ja tunsi itsensä epävarmaksi. Häntä ei valittu koulunsa ykkösjoukkueeseen nuorena, ja hän sanoi: “Olen epäonnistunut yhä uudelleen ja uudelleen elämässäni. Ja siksi olen onnistunut.”
Serena Williams, tennistähti, on kertonut itsekriittisyydestään ja siitä, kuinka tärkeää on uskoa itseensä myös epäilyksen hetkinä. Hänen mukaansa suurimmat vastustajat löytyvät usein oman pään sisältä.
Ludwig van Beethoven koki suurta ahdistusta omasta musiikistaan ja pelkäsi, ettei hänen teoksensa riittäneet muiden mestareiden rinnalle. Hän myös menetti kuulonsa, mutta jatkoi säveltämistä epävarmuudestaan huolimatta.
Beyoncé, maailmanlaajuisesti tunnettu artisti, on puhunut lavapelosta ja siitä, kuinka hän joutuu voittamaan omat epäilyksensä ennen jokaista suurta esiintymistä. Hänen menestyksensä takana on jatkuva itsensä kehittäminen ja valmistautuminen – ei pelkkä luottamus lahjakkuuteen.
Paul McCartney (The Beatles) on kertonut usein siitä, kuinka hän vielä uransa huipulla mietti, ovatko heidän kappaleensa riittävän hyviä ja syntyykö uusia ideoita enää koskaan.
