Ukrainan sota on avannut silmämme paitsi sodan mielettömyydelle, myös oikean tiedon merkitykselle sodan aikana.
Sotaa koskevan tiedon jakamisesta, valeuutisista ja propagandasta on tullut sodankäynnin välineitä. Oikean tiedon sekaan soluttautuneilla valeuutisilla ja propagandalla yritetään vaikuttaa mielipiteisiin, asenteisiin ja toimiin – ja joskus ehkä jopa sodan kulkuun.
Mikä on valeuutinen?
Valeuutinen voi olla tieto tai uutinen, jonka joku on sepittänyt omasta päästään omia etuaan ajaakseen ja joissa ei ole totuuden häivääkään.
Esimerkkinä tällaisesta valeuutisesta on vaikkapa sensaatiomainen nettiartikkeli, jossa kerrotaan että 90% naisista on laihtunut jopa 40 kiloa vain syömällä tiettyä luontaistuotetta. Artikkelissa on tietysti linkki, joka johtaa tämän salatun luontaistuotteen ostoon.
Valeuutisten laajaan joukkoon voidaan kuitenkin laskea myös ne uutiset ja artikkelit, jotka perustuvat oikeaan tietoon, mutta tietoa on tahallisesti tai tahattomasti vääristelty, palasteltu tai käsitelty niin, että ihmiset saavat virheellisen käsityksen asiasta.
Tällaisia valeuutisia voivat olla esimerkiksi uutiset ja artikkelit, joiden sisältö on pääasiassa totta, mutta jutun otsikko ja ingressi antavat ihmisille asiasta virheellisen kuvan. Valeuutisia ovat tavallaan myös ne uutiset, joissa mukaan on valittu vain omiin tarkoituksiin sopiva osuus asiasta ja yleisölle tärkeitä asioita on jätetty tietoisesti kertomatta.
Jotkut kutsuvat virheellisesti valeuutisiksi myös täysin todeksi osoitettuja, tiukan toimituksellisen seulan läpäisseitä uutisia, jotka eivät kerro asioista niin kuin he haluaisivat. Tämä ongelma tuli esille mm. jokunen vuosi sitten Briteissä, jossa jotkut poliitikot väittivät heidän näkemystensä vastaisia uutisia valeuutisiksi.
Kyseisen kalabaliikin johdosta Briteissä fake news -termin käyttö kiellettiin vuonna 2018 kaikissa virallisissa yhteyksissä. Valeuutinen-termi oli kuulemma liian lavea ja vaikeasti määriteltävä. Termin tilalla käytetään nyt virallisesti sanaa disinformation, joka tarkoittaa tarkoituksellista propagandaa tai misinformation, joka tarkoittaa väärää tietoa, jonka joku jakaa joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti.
Mitä on propaganda?
Propagandalla tarkoitetaan tietyn aatteen, opin tai ajatusmaailman järjestelmällistä ja tavoitteellista levittämistä eri keinoin ihmisjoukkojen manipuloimiseksi jonkun asian puolelle. Propaganda on massoihin vaikuttamista, jossa tehokeinoina käytetään asian puolesta puhuvia ja kuulijoille mieluisia uskomuksia, väitteitä, faktoja, huhuja ja tiedon osasia, jotka uppoavat kansaan ja saavat heidät uskomaan halutun viestin.
Propagandalla on nykyään varsin negatiivinen maine johtuen ensimmäisen maailmansodan kansallismielisistä kampanjoista. Propagandalla voi kuitenkin olla yhtälailla hyvät ja hyödylliset kuin huonot ja vaaralliset tarkoitusperät.
Parhaimmillaan sillä voi ajaa koko ihmiskunnalle hyödyllisiä asioita, kuten edistää ihmisten tasa-arvoa, rauhaa, solidaarisuutta, terveyttä ja hyvinvointia. Pahimmillaan sen avulla voi vaikuttaa vaalituloksiin, puolustella ja aktivoida sotia ja rikoksia tai ruokkia rasismia, väkivaltaa, välinpitämättömyyttä ja vahingollisia ennakkoluuloja.
Modernin maailman vapautunut mediaympäristö, sosiaalinen media ja ilmainen kaikille avoin internet, tarjoavat paitsi ilmaisunvapautta, myös valeuutisille että propagandalle otollisen ympäristön. Samaan aikaan uudet digitaaliset palvelut mahdollistavat kuvien helpon manipuloinnin jopa kännykällä. Näin kuka tahansa voi postata valeuutisen tai kirjoittaa nettiin väärää tietoa antavan artikkelin ja tavoittaa sillä hetkessä joukon ihmisiä.
Propagandan ja valeuutisten lähteenä voivat kuitenkin olla myös yritykset, valtiovalta, järjestöt ja viranomaiset.
Demokraattisissa maissa mediakenttä on laaja, riippumaton ja puolueeton ja ammattijournalistien etiikka perinteisesti korkea. Propaganda-tyyppistä vaikuttamista käytetään lähinnä kaikille tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden ajamiseksi. Kotomaan esimerkkeinä propagandasta ovat vaikkapa entisajan Ylen-tietoiskut ja Korona-aikana mainoskatkoille ilmestyneet koronaohjeet.
Vaarallisiksi valtion propaganda ja valeuutiset voivat koitua maissa, joissa mediakenttä ei voi toimia riippumattomasti vaan on valtion tiukan sensuurin ja ohjauksen alla.
Tämä on tilanne paraikaa Venäjällä. Kaikki tiedotusvälineet ovat valtion hallinnassa ja tiukan sensuurin alla. Valtionhallinnon kannalta epäedullisen totuuden kertomisesta seuraa 15 vuotta vankeutta. Siksi venäläiset uutiskanavat toitottavat Venäjän kansalle huonosti sujuneen sodan sijaan viestiä Venäjän sankarillisesta erikoisoperaatiosta.
Kerrottu tarina on kaunis. Siinä hyvä äitivenäjä sotilaineen pelastaa levottoman ja lännen humputuksiin langenneen Ukraina-lapsensa natseilta, fasisteilta ja Venäjää uhkaavan lännen vaikutuspiiristä. Tuulesta temmattu tarina on Venäjän kansan helppo uskoa ja hyväksyä. Kukapa ei tahtoisi olla hyvän puolella ja pelastaa muita slaavilaisia kansoja pahoilta vaikutteilta? Kukapa haluaisi sotaa, etenkään turhaa ja tappiollista, jonne omatkin pojat kuolevat ja joka johtaa tulevaisuudessa oman maan isoihin kärsimyksiin?
Venäjän tapauksessa kyse ei ole ollut kuitenkaan vain omalle kansalle lähetetystä propagandasta ja valeuutisista, vaan myös koko maailmaan kohdistuneesta valehtelusta.
Huolestuneille muille valtiojohtajille ja kansainvälisille uutiskanavillle vakuuteltiin, että Venäjä pitää vain viikkoja kestäviä sotaharjoituksia Valko-Venäjän mailla. Kohta panssarivaunut ja sotilaskolonnat olivat kuitenkin Ukrainan puolella valtaamassa kaupunkeja. Kun hyökkäys oli menossa, Venäjä vakuutteli, että sen aseellinen hyökkäys – venäjäksi erikoisoperaatio – ei kohdistu missään tapauksessa siviilikohteisiin. Samaan aikaan somekuvat ja lehtikuvat piirsivät meille kuvan pommitetuista lastensairaaloista ja asuintaloista. Tällöinkin Venäjällä ensin uskoteltiin, että ukrainalaiset ovat itse pommitusten takana.
Nyttemmin me sivustakatsojat emme enää usko mitään. Luottamus on mennyt. Lisäksi olemme kuulleet Venäjän historiaa ja kulttuuria tuntevilta, että valehtelu omien päämäärien edistämiseksi on Venäjällä yhteiskunnallisesti hyväksyttyä, osa normaalia toimintaa.
Näin tunnistat valeuutiset ja propagandan
1.Kehitä medialukutaitoasi.
Jos luet, kuulet tai näet jotakin oikein mahtavaa, shokeeraavaa ja vaikuttavaa, joka saa sinussa aikaan voimakkaita tunteita, koeta rauhoittua. Selvitä jutun tarkoitusperä. Yritetäänkö jutulla saada sinut ostamaan jotakin, klikkaamaan sinut jollekin verkkosivulle ja miksi? Onko kyse markkinoinnista vai uutisesta? Markkinointi on ihan yhtä sallittua kuin uutisten kertominen, mutta on tärkeää, että ymmärrät ja tunnistat niiden eron.
Valeuutiset otsikkoineen ovat usein huomiota herättäviä, sensaatiomaisia tai outoja. Syynä on se, että ihmisten aika, keskittymiskyky ja huomio ovat rajallisia. ja samaan aikaan uutisten ja sisältöjen tulva kasvaa koko ajan. Valeuutisten tekijät tietävät, että sensaatiomaiset aiheet ja otsikot nappaavat yleisön huomion ja saavat hänet lukemaan, diggaamaan, klikkaamaan – ja myöhemmin usein myös pettymään.
2. Tarkista viestin takana olevat tahot
Jos löydät netistä kiinnostavan uutisen, artikkelin tai mainoksen, etkä tiedä voiko tietoon ja sen tarjoajaan luottaa, tarkista ensitöiksesi julkaisija.
Jos kyseessä on yksityishenkilö, katso hänen profiilinsa ja mitä muuta hän on julkaissut. Internet-slangissa puhutaan trolleista eli internetin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa pyörivistä henkilöistä ja viesteistä, joiden tarkoituksena on häiriköidä, ärsyttää ja pelotella muita, aiheuttaa ristiriitoja ja levittää propagandaa.
Parhaimmillaan trollaus on turhautuneen henkilön hetkellistä riitelyä koko maailman kanssa netissä. Pahimmillaan se on järjestäytynyttä poliittista propagandaa ja hybridivaikuttamista. Näiden väliin mahtuu kaikenlaista.
Jos viestin alkuperäisenä julkaisijana on yritys tai järjestö, tarkasta onko sillä asialliset ajan tasalla olevat verkkosivut, joista löytyy yrityksen nimi ja yhteystiedot.
Valitettavasti myös monet valeuutisia systemaattisesti suoltavat toimijat laativat nettiin ns. leikkisivuston.
Leikkisivusto voi olla erehdyttävästi oikean näköinen, mutta siinä voi olla rutkasti käännös- ja kirjoitusvirheitä. Lisäksi jokainen sana voi olla kirjoitettu isolla alkukirjaimella, mikä ei kuulu Suomen kieleen.
Leikkisivuston domainosoite ei yleensä ole com-loppuinen tai maatunnus-loppuinen kuten kirjoittajakoulu.fi. Yrityksen osoitetta, vastuuhenkilöä, Alv-tunnusta ja kunnollisia yhteystietoja ei löydy usein lainkaan. Jos leikkisivustolla tai sen julkaisemassa mainoksessa tai artikkelissa on sivuston työntekijöiden tai asiantuntijoiden kuvia ja nimiä, ne on saatettu napata summavaraisesti netistä. Leikkisivuston linkit eivät usein toimi eikä oikea ihminen vastaa lähetettyihin yhteydenottoihin.
Jotkut leikkisivustot ovat kopioineet hyvin uskottavasti jonkun oikean sivuston ulkoasun väreineen, logoineen ja kuvineen. Esimerkiksi monien tunnettujen brändien verkkokaupoista on tehty nettiin useita leikkisivustoja, joista ostamalla menetät vain rahasi.
3. Kertooko kukaan muu samasta asiasta?
Ammattimaiset uutistoimistot, tunnetut tiedotusvälineet ja ammattijournalistit noudattavat työssään tiukkoja toimituksellisia sääntöjä ja ohjeita ja valeuutisten on hankalaa päästä heidän seulansa läpi. He tarkastavat faktat ja lähteet ja myös mainitsevat ne, ellei kyse ole sovitusta lähdesuojasta.
Yleensä isot ja tärkeät asiat myös uutisoidaan STT:llä, Ylen kanavissa ja muissa Suomen valtamedioissa.
Jos näet netissä tai muualla tärkeän tai shokeeraavaan kaikkia koskettavan uutisen, josta mikään muu tiedostusväline ei kerro sanaakaan, saatat olla törmännyt valeuutiseen. Jatka siis selvitystyötäsi.
4. Ovatko faktat kunnossa?
Luotettavassa uutisartikkelissa on usein mukana paljon faktoja . Mitä tarkalleen on tapahtunut, missä, milloin ja miksi? Mistä tiedämme, että asia on totta? Mitä tunnetut asiantuntijat asiasta sanovat?
Jos juttu pohjautuu tietoon, tilastoihin ja tutkimustuloksiin, onko tilastojen, tutkimustulosten ja tietojen alkuperäinen lähde mainittu? Mitkä olivat kyseisen tutkimuksen tai kyselyn tarkat tulokset, missä, miksi ja millä tekniikalla tutkimus tai kysely tehtiin? Kuka oli tekijänä ja ketkä siihen vastasivat? Jos tutkimuksen tai kyselyn otos eli vastaajien osuus tutkittavasta kohdeyleisöstä, tulokset eivät ole yleensä kovin uskottavia.
Jos uutisjutun viestiä tulevia faktoja ei ole mainittu lainkaan, niiden lähteet puuttuvat tai sekä faktat että niiden lähteet ovat puutteellisia, epäluotettavia tai muutoin ylimalkaisia, jutun uskottavuus kärsii. Uutinen voi olla valeuutinen tai sitten vain huonosti tehty.
5. Älä usko kuviin tai videoihin liikaa.
Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kuvilla on helppoa myös johtaa ihmisiä harhaan.
Viestinnässä kuvilla ja videoilla on suuri merkitys. Ne moninkertaistavat viestin huomioarvon ja vaikuttavuuden.
Kun näet postauksen, uutisjutun tai artikkelin tärkeästä ja kiinnostavasta asiasta, keskity lukemaasi enemmän kuin näkemääsi.
Voi olla, että kuva on poimittu jostakin netin kuvapankista, napattu kuvankaappauksella internetistä tai kuvaan on lisätty elementtejä, jotka eivät siihen alunperin kuuluneet.
Digitaalisten kuvien löytäminen ja muokkaaminen omiin tarkoituksiin sopivaksi on nykyään todella helppoa.
Sama pätee videoihin. Digitaalisilla ohjelmilla on nykyään vaivatonta tehdä uskottavia valevidoita, deepfakeja, joissa tapahtumien taustoja ja henkilöiden kasvoja vaihdetaan ja kuvia ja tapahtumia yhdistetään.
Ukrainan sodan yhteydessä somekanavat täyttyvät järkyttävistä sodan vastaisista postauksista. Joissakin kuvituksena on ollut kammottavan todentuntuista sotavideota pommituksista. Myöhemmin selvisi, että sotavideot eivät olleetkaan Ukrainan sodasta vaan ne oli poimittu postausten kuvitukseksi tietokonepeleistä.
Oikeita videoita tosin tuskin oli saatavilla, sillä harva valokuvaajakaan uskaltautuu pommisuojasta kuvaamaan hävittäjiä läheltä.
Jos haluat varmistaa jonkun kuvan aitouden, voit koettaa Googlen kuvatarkastuspalvelua. Se kertoo, milloin ja mitä kautta kuva on tullut alunperin nettiin ja onko sitä myöhemmin muokattu.
Kuvapankkien sääntöjen mukaisessa käytössä ja kuvien luvallisessa muokkaamisessa omiin julkaisuihin sopivaksi ei ole mitään pahaa. Jos kuva saattaa kuitenkin johtaa katsojaa tärkeässä asiassa harhaan, on hyvien viestintäkäytäntöjen mukaista kertoa kuvan yhteydessä ettei kuva liity asiayhteyteen tai että kuvaa on muokattu.
