Kirjoittamisessa on jotakin ylimaallista.
Luettuani oikein hyvän kirjan tai katsottuani mahtavan elokuvan mietin usein, miten joku onkaan keksinyt ja osannut käsikirjoittaa tällaisen tarinan. Miten ja mistä tällainen käsikirjoitus on syntynyt?
Lukuisat käsikirjoittajat ovatkin kuvanneet menestystarinansa syntyä eräänlaisena voimana, ilmestymisenä. Idea tuli ja löysi heidät. Täytti yhtäkkiä pään. Ei jättänyt rauhaan. Vaati tulla kirjoitetuksi ja kerrotuksi.
Käsikirjoittajat tarttuivat nöyrästi toimeen ja kirjoittivat idean muistiin niin hyvin kuin osasivat. Eivät he tiedä mistä se tuli ja miksi.
J.K. Rowling sai idean Harry Potterista viisituntisella junamatkalla Manchesterista Lontoon Kings Crossille. Juna oli myöhässä eikä Rowlingilla, köyhällä yksinhuoltajalla, ollut edes kynää mukana.
Stephen Kingille Piinan käsikirjoitus syntyi unessa. Hän oli unensa tarinan päähenkilö, kirjailijaparka, jonka kaistapäinen ihailija pelasti talviyönä hankeen juuttuneesta autosta. Herättyään painaisestaan hän alkoi saman tien kirjoittaa.
J.R.R. Tolkien oli tarkastamassa yliopisto-opiskelijoiden koevastauksia, kun sai idean Taru Sormusten Herran Hobbiteista. Hän tuhersi paperilappuselle käsikirjoituksen ensimmäisen lauseen.
Idea tulee usein silloin, kun sitä vähiten odotat
Itsekin olen kokenut, että käsikirjoituksen idea kolahtaa usein mielen sopukoihin hetkellä, jolloin sitä vähiten odotat. Usein olet tällöin tekemässä jotakin ihan muuta ja tietoinen mielesi on enemmän tai vähemmän levossa.
Moni kirjoittaja kertoo saaneensa ideansa romaani- tai elokuvakäsikirjoitukseensa suihkussa. Koska siellä ei voi kovin helposti selata kännykkää tai työllistää aivojaan muuten, luovat ajatukset voivat vapaasti virrata.
Käsikirjoitusten ideat tuntuvat tulevan miten ja milloin haluavat, mutta myös lähtevän pois oman mielensä mukaan.
Kirjailijaystävykset Neil Gaiman ja Terry Pratchet kertovat huomanneensa, että ideoilla on tapana ajelehtia ihmisestä toiseen etsien toteuttajaa. Moni kirjoittaja ei edes huomaa loistavan käsikirjoituksen ideaa, vaikka se pyöriskelisi ympärillä.
Jotkut äkkäävät sen, mutta huitovat sen kiireessä pois. Kun idea joskus myöhemmin näyttäytyy kirjana, elokuvana tai hienona artikkelina, moni käsikirjoittaja napisee, että tuohan oli se minun ideani. (Paitsi että he eivät koskaan kirjoittaneet sitä)
Minulle on käynyt näin lukuisia kertoja. Tosin olen aina myös hieman otettu: Minähän tiesin, että tuosta tulisi hyvä tarina tai tietokirja.
Jos idean toteutus kestää liian kauan, kirjoittamisen ammattilaisten mukaan idea saattaa myös lähteä läiskimään tai vaihtaa isäntää.
Kirjassaan Big Magic Elisabeth Gilbert kertoo eriskummallisesta romaani-ideastaan, jonka kirjoittamisen hän aloitti suuren inspiraation vallassa, mutta joutui jättämään työn kesken. Kahden vuoden jälkeen hän yritti palata siihen, mutta hän huomasi, ettei siihen ollut enää paluuta. Idea oli mennyt, tarinaa ei ollut, romaania ei tullutkaan. Muistona oli enää hylätty käsikirjoitus täynnä turhia sivuja. Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki.
“Tiesin, että idea oli väsynyt odottamaan. Se oli hyvin tavallista. Samoihin aikoihin kuitenkin tapasin ensi kertaa uuden ystäväni, kuuluisan romaanikirjailijan. Pian selvisi, että uusi ystäväni oli alkanut juuri kirjoittaa uutta romaania – tismalleen samasta ideasta, joka oli juuri lähtenyt luotani. Koskaan emme olleet aiheesta puhuneet.”
Idean saanti käsikirjoitukseen vaatii uteliaan mielen
Romaanien tai elokuvien käsikirjoittajat eivät näytä istuvan muiden luovan alan ihmisten tavoin tyhjän paperiarkin, ruudun tai fläppitaulun ääreen yrittäen kikistää väen vängällä sataa ideaa, joista voisivat valita työstettäväksi muutaman. He eivät tunnu raapustavan idean saamiseksi ajatuskarttoja tai tekevän markkina-analyysejä olemassa olevista käsikirjoituksista.
Sen sijaan he kulkevat maailmalla tuntosarvet korkealla ja mieli avoimena. He kuuntelevat herkällä korvalla, havannoivat tarkasti maailman menoa ja ihmisten outouksia, taltioivat vaikuttavia uutisjuttuja ja artikkeleita ja kirjaavat kaiken kiinnostavan muistiin.
He ovat laajasti kiinnostuneita ihmisyydestä, historiasta, tulevaisuudesta, ihmisten ja kansojen kohtaloista ja kanssaihmisten kokemuksista. He katsovat asioita eri näkökulmista. Välillä he havainnoivat ilmiöitä koko yhteiskunnan, kansakunnan tai ihmisryhmän kautta, välillä he katsovat maailmaa ruohonjuuritasolta yhden ihmisen, eläimen tai vaikka avaruusolion kannalta.
Käsikirjoittaja – läsnäoleva sivustakatsoja?
Hyvät käsikirjoittajat ovat samaan aikaan läsnäolijoita ja sivustakatsojia.
Heidät erottaa muista se, että he pystyvät näkemään, kokemaan ja kuvittelemaan enemmän kuin muut. He jaksavat kerätä havaintojaan ja ideoitaan loputtomasti muistiin. He jaksavat kehitellä, testailla ja arvioida saamiaan ideoita tunnistaakseen vahvimmat ja parhaat.
Kun he ovat päättäneet toteuttaa idean, he hallitsevat tarinan oikeaoppisen suunnittelun ja tarinan rakenteen ja heillä on taito, halu ja sinnikkyys muuttaa näkemänsä, kokemansa ja kuvitelmansa hyvin tehdyiksi käsikirjoituksiksi.
He saattavat olla plottereita, jotka suunnittelevat etukäteen kaikki tarinansa henkilöt, tarinan rakenteen ja koko juonen ja sivujuonet ja lähtevät vasta sitten kirjoittamaan.
Yhtä lailla he voivat olla pantsereita, joille on kehittynyt kokemuksen kautta vahva sisäinen tarinan taju. Pantserit suunnittelevat samalla kuin he kirjoittavat. He eivät kuitenkaan kirjoita tajunnanvirtaa, vaan he näkevät tarinan päälinjat mielessään ja kirjoittavat mitä tarinassaan näkevät ja kokevat.
Työn lopputuloksena syntyy käsikirjoitus unohtumattomaan ja mukaansa tempaavaan tarinaan, josta on muille iloa ja hyötyä.
Kiinnostavatko sinuakin käsikirjoitukset ja tarinat? Haluatko oppia suunnittelemaan ja rakentamaan tarinasi niin, että siitä tulee parempi, se pysyy kasassa ja valmistuu nopeammin ja varmemmin? Jos kyllä, liity alta Stoori-postituslistallemme. Näin saat maksuttomia vinkkejä tarinan kirjoittamiseen ja kuulet lisää mahtavasta Stoori-tarinavalmennuksestamme.
Liity Stoori-postituslistalle
