Dekkari eli rikosromaani on yksi suosituimmista kirjallisuuden lajeista. Niistä pitävät kirjoittajat, kustantajat, lukijat, katsojat ja kuuntelijat.
Miksikö? Parhaat dekkarit ovat jännittäviä, arvoituksellisia ja yllätyksellisiä. Ne ovat täynnä jännitettä ja johtolankoja, jotka laittavat lukijan tai yleisönkin aivot töihin. Kuka on kaiken takana ja miksi? Onko hyvis sittenkin pahis? Hyvin suunniteltua ja kirjoitettua dekkaria ei malta laskea käsistään. Se pakottaa kääntämään sivua tai jatkamaan kuuntelua tai katsomista.
Tässä artikkelissa opit, miten rakennetaan koukuttava dekkari
1. Näin suunnittelet hyvän dekkarin
Aloita rikoksesta
Hyvä dekkari vie heti mukanaan. Tämä tapahtuu siten, että sijoitat heti alkumetreille koukun (engl. hook). Koukku tarkoittaa tarinan alkumetreillä sattuvaa tapahtumaa, joka saa yleisön heräämään ja kiinnostumaan kunnolla. Dekkareissa koukku liittyy yleensä tarinan keskeiseen rikokseen, vaikkei rikosta oltaisi vielä edes huomattu tai sitä ei olisi vielä tapahtunut.
Jos rikos on jo tapahtunut, monet kirjailijat aloittavat tarinansa siitä. Näin he saavat lukijat heti mukaan ja päähenkilölle selkeän tavoitteen. Se on tietysi rikoksen ratkaisu.
Hyvän tarinan alussa lukijan tai yleisön päähän iskostetaan aina tarinan kiinnostava avainkysymys, johon yleisö haluaa ehdottomasti saada vastauksen. Rikostarinoissa avainkysymys on, kuka on syyllinen ja miten ja miksi rikos tehtiin.
Saadakseen vastauksen lukija ahmii herkeämättä tarinaa ja seuraa kirjoittajan jättämiä vinkkejä ja johtolankoja arvatakseen itse mistä on kyse.
Dekkarin rikoksen on oltava merkityksellinen, kiinnostava ja sen tulee herättää kysymyksiä: Kuka ihmeessä teki sen? Miksi? Kuinka? Useimmiten dekkarin rikos liittyy johonkin suurempaan teemaan tai yhteiskunnalliseen ilmiöön, joka tuo tarinaan syvällisyyttä. Dekkarin rikos ei yleensä ole jonkun humalaisen tai huumeissa olevan sattumanvarainen väkivallanteko, vaikka se saattaa vaikuttaa aluksi siltä.
Tee päähenkilöstä kiinnostava
Dekkarin päähenkilönä on usein poliisi, yksityisetsivä tai toimittaja, joka lähtee selvitämään rikosta ammatillisista syistä. Päähenkilö voi kuitenkin olla myös tuikitavallinen ihminen, joka joutuu tai päätyy jostakin syystä ratkomaan rikosta. Kenties muut eivät usko rikoksen tapahtuneen, päähenkilö tuntee uhrin, hän on itse yksi uhreista tai rikos vaikuttaa häneen tai hänen lähimmäisiinsa negatiivisesti.
Oli dekkarin päähenkilö kuka tahansa, hänen on oltava moniulotteinen ja inhimillinen. Hänellä on oma taustatarinansa, omaperäiset luonteenpiirteensä ja motiivinsa, joiden vuoksi hän pyrkii tietoisesti ja tarkoituksellisesti selvittämään rikosta. Hänellä on heikkouksia ja vahvuuksia kuten meillä kaikilla.
Tuhlaile konflikteja
Konfliktit tekevät tarinan. Rikostarinoissa päähenkilön ja uhrin sekä vastustajan välilä olevan konfliktin on oltava voimakas ja selkeä. Pääkonfliktiin lisäksi täytä tarinasi muilla konflikteilla eli päähenkilösi tiellä olevilla esteillä, hänen sisäisilä risttiriidoilaan, moraalisilla tai eettisillä ristiriidoilla, vastakkainasettelulla, vastakkaisilla voimilla, säällä, rikkinäisellä autolla, huonoilla elämäntavoilla ja ihmissuhdeongemillla. Vie päähenkilösi vaikeuksesta toiseen ja laita yleisö tuntemaan empatiaa päähenkilöä kohtaan.
Luo jännitettä ja epäilyksen ilmapiiriä
Dekkari rakentuu jännitteen, yllätyksien ja epävarmuuden varaan. Hyvässä dekkarissa yleisö ei voi arvata syyllistä etukäteen ennen lopppuratkaisua. Siksi kirjoittajan on johdettava lukijoita ja yleisöä tahallisesti harhaan ja tarjoata heille useita mahdollisia ratkaisuja syylliseksi ennen kuin varsinaisen syyllinen paljastuu.
Tarinan kirjoittamisessa yksi tärkeimmistä päätöksistä on kertojan ja näkökulman valinta. Tämä pätee myös dekkarin kirjoittamiseen. Halutessasi pääset sekä päähenkilön, rikoksen uhrin ja rikollisen pään sisään. Mieti tarkkaan, kuka tarinaa kertoo ja mitä kaikkea hän tietää ja miksi.
Varmista logiikka, oikea tyyli ja tempo
Dekkarin äytyy olla myös juoneltaan looginen. Lukijan tulee pystyä jäljittämään annettuja vihjeitä ja hyväksymään lopussa paljastuva syyllinen, oli se kuinka yllättävä tahansa.
Dekkareissa suositaan tiivistä, suoraviivaista kerrontaa, joka pitää tunnelman tiiviinä. Kieli voi kuitenkin vaihdella kevyestä ja humoristisesta synkkään ja realistiseen riippuen tarinan tyylistä.
2. Dekkareihin sopivat rakennemallit
Hyvä dekkari ei synny sattumalta. Se vaatii huolellista suunnittelua ja rakennetta, joka pitää jännitteen yllä ja ohjaa lukijan odotuksia ja oletuksia. Vaikka perinteinen kolmeosainen tarinan rakennemalli toimii myös dekkareissa, rikosromaaneissa käytetään usein tarkempia, räätälöidympiä malleja. Emme ehdi perehtyä niihin tässä artikkelissa, mutta tässä pari nopeaa esimerkkiä.
Perinteinen mysteerirakenne (Whodunit)
Agatha Christien ja Arthur Conan Doylen tyyliin laadittu klassinen salapoliisiromaanin kaava.
1.Esittely – Rikoksen ympäristö ja hahmot esitellään. Tapahtuu murha tai muu rikos.
2.Tutkimus alkaa – Päähenkilö (etsivä, poliisi, amatööritutkija) alkaa kerätä vihjeitä ja haastatella epäiltyjä.
3.Väärät johtolangat (Red Herrings) – Lukija ja päähenkilö harhautetaan. Näyttää siltä, että ratkaisu on selvillä, mutta jokin ei täsmää.
4.Käännekohta – Paljastuu uusi, ratkaiseva vihje.
5.Ratkaisu ja paljastus – Päähenkilö esittää teorian, kokoaa kaikki yhteen ja rikoksen tekijä jää kiinni.
Tämä rakenne toimii hyvin yksittäisessä dekkarissa ja se on erityisen tehokas, jos haluat rakentaa salapoliisitarinan, joka perustuu johtolankoihin ja päättelyyn.
Noir-rakenne (Tummasävyinen rikosromaani)
Noir-dekkarit (Raymond Chandler, Dashiell Hammett) ovat tyylillisesti kovaksikeitettyjä ja usein kyynisiä. Rakenne muistuttaa perinteistä mysteeriä, mutta sillä on onat erityispiirteensä.
Päähenkilö on usein kyseenalainen tai moraalisesti ristiriitainen hahmo. Hän voi olla vaikkapa korruptoitunut poliisi, alkoholisoitunut etsivä tai entinen rikollinen, joka joutuu haluamattaan vedetyksi mukaan tapahtumiin.
Rikos on vain jäävuoren huippu – Todellinen ongelma liittyy laajempiin yhteiskunnallisiin teemoihin, kuten valtaan, korruptioon tai petokseen.
Lopputulos ei aina ole onnellinen tai yksiselitteinen – Totuus voi olla epämiellyttävä, ja oikeus ei välttämättä toteudu täydellisesti.
Noir-rakenne sopii sinulle, jos haluat dekkaristasi synkän, monitulkintaisen ja psykologisesti syvällisen.
Suunnitteletko rikossarjaa?
Monet dekkarit toimivat sarjoina, jolloin jokaisessa kirjassa on oma rikoksensa, mutta päähenkilön tarina jatkuu. Esimerkiksi Jo Nesbøn Harry Hole -sarja tai Lee Childin Jack Reacher -sarja toimivat tällä tavalla.
Sarjan kirjoittamisessa on tärkeää huomioida seuraavat seikat:
Hahmon kehitys – Päähenkilön elämän on edettävä. Jos hahmo jää paikalleen, sarja menettää vetovoimansa.
Pitkäjänteinen mysteeri – Joissain sarjoissa on taustalla suurempi arvoitus tai juoni, joka kehittyy useamman kirjan ajan (esim. hahmon menneisyys tai pitkään jatkuva rikostapaus).
Maailman rakentaminen – Sarja voi sijoittua samaan kylään, kaupunkiin, asuinalueeseen, ystäväpiiriin, perheeseen tai työyhteisöön jolloin lukijat oppivat tuntemaan tarinan maailman ja henkilöt ja palaavat siihen mielellään.
3. Yllätysten ja jännityksen rakentaminen dekkariin
Tarinoissa tarvitaan aina jännitettä ja yllätyksiä, mutta dekkariin niitä on haalittava isolla kauhalla. Onneksi sinulla on monia keinoja lisätä niitä tarinaasi.
Käytä aikapainetta – Etsivällä on vain tietty aika ratkaista rikos ennen kuin asiat pahenevat.
Käytä avutonta päähenkilöä – Päähenkilöllä on henkilökohtaisia puutteita tai ongelmia, jotka vievät hänen aikaansa, sekoittavat hänen ajatteluaan ja vaikeuttavat rikoksen ratkaisua.
Käytä epäluotettavaa kertojaa – Voiko päähenkilön havaintoihin luottaa? Entä sivuhahmoihin? Valehteleeko joku ja jos kyllä, kuka.
Harhauta lukijaa tai yleisöä – Anna lukijan tai yleisön epäillä väärää henkilöä ennen todellisen syyllisen paljastumista.
Nosta päähenkilöllä pelissä olevia henkilökohtaisia panoksia – Onko päähenkilöllä jotain henkilökohtaista menetettävää? Mitä enemmän hänellä on menetettävää, sitä suurempi jännite.
4. Oppia rikosromaania kirjoittaville
Opi lukemalla ja analysoimalla alan parhaita ikivihreitä
Tässä on The Crime Writer’s Associationin mukaan kymmenen kaikkien aikojen parasta rikosromaania
1. Ajan tytär – Josephine Tey (1951).
2. The Big Sleep – Raymond Chandler (1939).
3. Vakooja, joka tuli kylmiltään – John le Carré (1963).
4. Gaudy Night – Dorothy L. Sayers (1935).
5. Roger Ackroydin murha – Agatha Christie (1926).
6. Rebecca – Daphne du Maurier (1938).
7. Jäähyväiset rakkaani – Raymond Chandler (1940).
8. Kuukivi – Wilkie Collins (1868)
9. The IPCRESS File – Len Deighton (1962)
10. Maltan haukka – Dashiell Hammett (1930).
Lue ja analysoi nykyisten rikoskirjailijoiden parhaita teoksia
1. Lee Child
2. Harlan Coben
3. Peter James
4. Martina Cole
5. James Patterson
6. John Grisham
7. Michael Connolly
8. Ann Cleeves
9. Patricia Cornwell
10. Val McDermid.
Ilmoittaudu tarinavalmennukseen
Uutena rikoskirjailijana voit toki opiskella blogeista ja kirjoista dekkarin kirjoittamisen sääntöjä ja kaavoja, mutta harva asia on yhtä tehokas keino oppia genreä kuin tarinan kirjoittamiseen keskittyvä kurssi tai valmennus. Sieltä voit hankkia ne erityistiedot ja -taidot, joita tarvitaan hyvien rikoskirjojen kirjoittamiseen. Varmista kuitenkin, että kurssi sopii dekkarien kirjoittajillle ja siihen sisältyy mahdollisuus kysyä ja saada palautetta kurssin ohjaajalta. Kirjoittajakoulun Stoori-tarinavalmennus sopii loistavasti myös dekkarien kirjoittajille ja saat tarinasi asetelmasta, henkilöistä, kertojasta ja juonesta myös palautetta.
