Kaunokirjallisuudessa näkökulma tarkoittaa sitä, kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Valittu näkökulma eli kertoja vaikuttaa tarinan sävyyn ja tunnelmaan.
Minä-kertoja voi kertoa ajatuksistaan, huomioistaan ja tunteistaan intiimimmin ja tarkemmin kuin ulkopuolinen kertoja, joka kertoo, mitä hän tapahtumista ja henkilöistä näkee, kuulee ja tietää. Kaikkitietävä kertoja puolestaan on ulkopuolinen, jolla on jopa enemmän tietoa kokonaisuudesta kuin tarinan henkilöillä.
Romaaneissa käytetään joskus useampaa kertojaa. Tavallisesti kertojat ovat tällöin minä-kertojia, jotka vuorottelevat.
Tietokirjoissa ja muissa ei-kaunokirjallisissa teoksissakin on näkökulma ja kertoja. Näkökulman valinta vaikuttaa oleellisesti teoksen tyyliin ja yleisön saamaan kokemukseen.
Kun käytössä on minä-kertoja, kirjoittaja kirjoittaa yleisölleen helposti lähestyttävässä ja kirjoittajan persoonallisuutta korostavassa minä-muodossa. Me-kertojan käyttäjä taas korostaa olevansa yksi muista kommunikoimalla yleisölleen me-muodossa. Minä- muotoa ja me-muotoa voi käyttää myös yhdessä.
Puhtaissa tietoteoksissa ja oppimateriaaleissa, joissa sisältö painottuu faktoihin ja tutkimustietoon käytetään usein ulkopuolista kertojaa. Ulkopuolinen kertoja edustaa asiantuntijaa, joka opettaa, mutta ei tuo omaa persoonaansa tai omia näkemyksiään ja kokemuksiaan esille.
Opi lisää kirjoittamisesta Kirjoittajakoulussa.
« Siirry sanakirjaan