Oli elokuinen ilta vuonna 1963. Washingtonissa ilta ei ollut kuitenkaan tavallinen. Yli 250 000 ihmistä oli kokoontunut mielenosoitukseen tasavertaisten kansalaisoikeuksien puolesta. Ilmassa oli kuohuntaa, sillä aiemmin monet mielenosoitukset olivat päättyneet poliisin ja protestoijien väkivaltaisiin kahnauksiin.
Martin Luther King Jr., syvästä etelästä kotoisin oleva mustaihoinen pappi, tohtori ja neljän lapsen isä, aikoi pitää puheen.
Häntä todennäköisesti jännitti. Hän ei ollut ehkä nukkunut edellisenä yönä. Matka Washingtoniin oli ollut pitkä ja raskas.
Luther ei ollut edes varma mielenosoitukseen kirjoittamansa puheen sisällöstä. Hän oli muokannut sitä vielä viime hetkellä. Ystävänsä suosituksesta hän oli lisännyt puheen alkuun I have a dream.
Lutherilla oli kuitenkin tärkeää sanottavaa. Häntä kismitti se, että samaan aikaan kun puhuttiin kansalaisoikeuksista, Yhdysvaltojen etelävaltioissa harjoitettiin joka päivä lakeihin perustuvaa järjestelmällistä rotuerottelua. Erityisen korniksi tilanteen teki se, että jo kaksisataa vuotta aiemmin Yhdysvaltojen itsenäistymisjulistuksessa oli luvattu kaikille kansalaisille oikeus elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun.
Papintyössään Luther oli tottunut onneksi vaikuttamaan kansaan kirjoittamalla ja puhumalla. Hän aloitti nytkin puheensa ponnekkaasti, vetosi ihmisten oikeudentajuun ja syvimpiin tunteisiin ja piti kansan otteessaan loppuhuipennukseen asti.
Miten hän teki sen?
Hän maalasi ihmisten mieliin unelman paremmasta tasa-arvoisesta Amerikasta. Hänen puheensa oli suureksi osaksi me-muodossa. Hän käytti runollista ilmaisua ja siteerasi puheessaan kohderymälle tärkeitä tekstejä, kuten Yhdysvaltojen epävirallista kansallislaulua. Hän jopa viittasi kaikkivaltiaaseen Jumalaan, mikä sopi papille.
Hän teki yhteisestä tavoitteesta konkreettisen: Jonakin päivänä orjien ja orjanomistajien lapset voivat istua yhdessä samaan pöytään.
Hän teki siitä puheestaan myös samaistuttavan kertomalla neljästä lapsestaan. Hän unelmoi heidän saavan elää maassa, jossa heitä ei arvioida ihonvärin vaan persoonallisuutensa ja luonteensa perusteella.
Hän todellakin osasi retoriikan eli sanoilla vaikuttamisen taidon.
Loppu onkin historiaa.
Puhetta pidetään Yhdysvaltain kansalaisoikeustaistelun käännekohtana. Sen saaman vastaanoton seurauksena Yhdysvalloissa hyväksyttiin vuonna 1964 kansalaisoikeuslaki ja vuonna 1965 rotujen yhdenvertaisuuteen perustuva äänioikeuslaki. Tohtori King sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1964.
Luther jatkoi vaikuttamistyötään elämänsä loppuun saakka. Viimeiset vuotensa hän vastusti sanoillaan ja puheillaan mm. köyhyyttä, kapitalismia ja Vietnamin sotaa.
Meidän ei tarvitse puhua Lutherin tavoin satojen tuhansien yleisöille. Meidän ei tarvitse saada rauhanpalkintoa. Meidän ei tarvitse olla pappeja, tohtoreita ja neljän lapsen isiä kirjoittaaksemme ja puhuaksemme vaikuttavasti meille tärkeistä asioista.
Voimme olla juuri sellaisia kuin olemme ja silti vaikuttaa sanoilla.
Voimme tuoda kirjoittamalla tietoa tietämättömille, valoa vihaisille, toivoa toivonsa menettäneille. Voimme kirjoittaa itsellemme, jollekin toiselle tai monelle kerrallaan. Voimme pitää tärkeän puheen perhejuhlassa, työpaikan tilaisuudessa tai vaikka koulun vanhempainillassa. Suuretkin virrat saavat alkunsa pienistä puroista.
Martin Luther Kingillä ei ollut tietokoneita, kännyköitä tai nettiyhteyttä, joiden avulla hän olisi saanut puheensa helposti kirjoitettua ja laitettua ihmisten ilmoille. Meillä on.
Ala sinäkin vaikuttaa sanoillasi.
Ylitä kirjoittamisen tiellä olevat esteet. Lopeta jossittelu ja mutkuttelu. Tartu suunnitelmiisi ja haaveisiisi. Kirjoita se puhe tai artikkeli. Aloita se blogi. Kirjoita se kirja. Me Kirjoittajakoulussa voimme auttaa ja opastaa.
