Jos haluat oppia kirjoittamista, sinun on tunnettava myös hitusen kirjallisuutta.
Ei, emme ala lueskella nyt niitä klassikkoteoksia, joita jouduit todennäköisesti lukemaan koulun äidinkielen tunneilla ja pääsit ehkä sivulle 17. Emme käy myöskään läpi 1800-luvun tunnetuimpia naiskirjailijoita, vaikka ne sinua saattaisivat kiinnostaakin.
Puhutaan sen sijaan hieman kirjallisuuden ryhmistä, lajeista ja alalajeista. Niiden tunteminen voi auttaa sinua helpottamaan valintojasi kirjoittajana samalla tavalla kuin automerkkien tunteminen saattaa avittaa auton valintaa.
Kustantajat jakavat perinteisesti kirjallisuuden kolmeen pääryhmään. Nämä ovat kaunokirjallisuus, tietokirjallisuus ja lasten- ja nuortenkirjallisuus.
Kaunokirjallisuus ja sen lajit
Kaunokirjallisuus on sitä, mitä meistä useimmille tulee mieleen, kun kuulemme sanan kirjallisuus. Fiktiivistä kirjoittamista. Luovaa kirjoittamista. Suorasanaista tai runomittaista kirjoittamista. Se on jaettu jo antiikin ajoista lähtien kolmeen lajiin tekstin rakenteen perusteella.
- Epiikka ja proosa, jotka edustavat kertovaa kirjallisuutta. Epiikka voi olla runomuotoista tai suorasanaista, kun taas proosa on suorasanaista eikä noudata alkusointuja, riimejä tai runomittaa.
- Lyriikka eli runous. Runous ei noudata välttämättä ollenkaan normaalin kielen lainalaisuuksia. Siinä on tärkeintä rytmi, riimit ja soinnut. Laulujen sanoitukset ovat laululyriikkaa.
- Draama eli näytelmäkirjallisuus, joka tarkoittaa esitysten käsikirjoittamista. Nykypäivänä se tarkoittaa näytelmien, elokuvien ja fiktiivisten sarjojen käsikirjoittamista.
Jotta asia ei menisi liian helpoksi, jokaisessa näissä on omat alalajinsa.
Proosan ja epiikan alalajeja edustavat novellit, romaanit, matkakertomukset, runomuotoiset eepokset, fantasia- ja scifikertomukset, satiiriset kirjoitukset, dekkarit, kauhutarinat ja muut fiktiiviset tekstit.
Runouden perinteisiä alalajeja ovat runo, loru, virsi ja laulu.
Draaman perinteisiä alalajeja ovat tragedia, komedia, rakkaustarina, kauhutarina, tragikomedia, melodraama (nykyisin draama) ja musikaali.
Lasten- ja nuorten kirjallisuuden lajit
Nuorten- ja lastenkirjallisuuden lajit ja ala-lajit ovat samoja kuin muussa kauno- ja tietokirjallisuudessa. Lastenkirjallisuudella on lisäksi yksi vain sille ominainen alalaji, satu.
Koska lasten ja nuorten lukutottumukset, lukutaito, älylliset taidot ja kiinnostuksen kohteet riippuvat pitkälti iästä, lasten- ja nuortenkirjat ryhmitellään myös ikäryhmittäin. Yleisesti käytetyt ikäryhmät ovat seuraavat:
Lapset 2-7 vuotta
Tytöt / pojat 7-12 vuotta
Nuoret tytöt/pojat 12-15 vuotta
Nuoret naiset/ miehet 15-20 vuotta
Ikä ei kuitenkaan ohjaa lasten lukemista niin paljon kuin oletetaan. Esimerkiksi Harry Pottereita ovat lukeneet niin pienet koululaiset kuin heidän teini-ikäiset sisarensa vanhempansa.
Tietokirjallisuuden alalajit
Tietokirjallisuuskin voidaan lajitella alalajeihin. Suomessa on käytössä seuraava luokittelu:
Tutkimuskirjallisuus, joita ovat väitöskirjat, monografiat eli opinnäytetyöt, ja muut tutkimusjulkaisut sekä tutkimusraportit
0ppimateriaalit, kuten oppikirjat ja harjoituskirjat
Hakuteokset eli kartastot, sanakirjat, tietosanakirjat, lääkärikirjat, matrikkelit sekä kalenterit
Asiaproosa, johon kuuluvat oppaat, yleinen ja lasten ja nuorten tietokirjallisuus, mielipidekirjallisuus sekä tietotekstit kuten uutiset, artikkelit, reportaasit ja henkilökuvat.
Oppaisiin kuuluvat erilaiset harrasteoppaat, keittokirjat ja matkaoppaat. Yleinen tietokirjallisuus tarkoittaa elämäkertoja, tietokirjoja, historiateoksia ja luontokirjoja. Mielipidekirjallisuus käsittää esseet, kritiikit, päiväkirjat, elämänviisauskirjat sekä muistelmat.
Maailma muuttuu, muuttuuko kirjallisuus?
Mihin kirjallisuuden lajiin kuuluvat kolumnit, sketsit, vitsit, pakinat tai blogikirjoitukset? Entä verkkoartikkelit tai digitaaliset oppaat? Vlogi, tosi-tv-konsepti tai somevideo? Sarjakuvakirja, autofiktio tai mainoselokuva?
Entä blogikirjoituksista koottu kirja, suosittu webinaaritallenne tai huolella käsikirjoitettu ja videoitu puhe? Esimerkiksi Ted Talksit käsikirjoitetaan ja suunnitellaan todella huolella ja parhailla niistä on ollut kymmeniä miljoonia katsojia.
Digimaailman kirjoittajat ja julkaisijat eroavat ansaintalogiikaltaan ja toimintatavoiltaan perinteisistä kustantamoista, kirjailijoista ja julkaisijoista. Blogin, somevideon tai digioppaan julkaisemiseen ei tarvita lupia, sopimuksia, luokitteluja tai ISBN-koodeja. Kuka vaan voi teoriassa julkaista tuotoksensa. Lukeminen on usein ilmaista, koska sisällöntuotannon ja julkaisemisen lysti kustannetaan muilla tavoin.
Digitaaliset artikkelit, oppaat, sometekstit, videot ja muut teokset ovat yksi osa tämän päivän ja huomisen kirjallisuutta, Kirjoitettua sisältöä, joka kertoo tarinoita, inspiroi, naurattaa, suostuttelee, neuvoo, opastaa, vaikuttaa, varoittaa tai puhuttelee.
Antiikin aikaan kirjallisuuden lajit nimenneellä Aristotelesillä olisi tässä vähän ihmettelemistä.
